Joulu meni jo

Meilla oli hotellissa jouluna ihan kamala elakelaisryhma. Mikaan ei kelvannut ja valittivat kaikesta. Minusta ei koskaan tule elakelaista, joka matkustaa ryman kanssa ja kun vihdoin paasee perille valittaa siita, kun kaikki ei olekaan kuin kotona. Jos haluavat luksushotelliin niin sitten maksavat luksushotellista. Niin ja koko joulu tehtiin siis iloisesti toita. Meni ihan huomaamatta ohi.

Sitten kun porukka lahti maanantaiaamuna, niin joku seta sanoi minulle tack sa mycket, kun kuuli minun oleavn Suomesta. Hihii.

Eilen satoi lunta. Tassa todiste.

Paketti tuli!

Kukaan ei sitten ollutkaan pollinnyt joulupakettiani. Saan nautiskella Safari-keksini ihan itse :) Lisaksi sain kehittavaa lukemista, koska paikallislehden uusimmat numerot oltiin kaytetty pakkausmateriaalina. Hip huraa!

Posti

Posti on hukannut mun joulupakettini... Mutteri lahetti sen jo 7. paiva Suomesta, mutta ei ole viela nakynyt. Joku on varmaan pollinyt sen. Niiden varmaan teki kovasti mielei Safari-kekseja. Niin sina pakettivaras, nauti nyt oikein kovasti lahjoistani =P

Jeanette lahti tanaan pois. Staff accommodation alkaa hiljeta kovasti joulun lahestyessa. Nyt siella on enaa mina, Annika ja James. Mekin paastaan kohta pois. :D Meidan huone alkaa pienentya, koska saatiin Jeanetten jaamistosta silitysrauta, kaappi, vedenkeitin, peili, patteri ja kunnon pussilakanat... Ei pitais enaa paleltua.

Ahkera tyontekija

Viime viikolla saatiin perati kokonaiset 40 tyoyuntia kasaan. Kumma juttu, ei enaa koko homma ei edes tunnu nii kamalalta kuin alussa. (Tama ei kuitenkaan tarkoita sita, etta olisin unelma-ammatissani.) Me selvitaan aamupalavuorosta jo ihan kiitettavasti Annikan kanssa kahdestaan, eika iltavuorotkaan (minusta) enaa niin pahoja ole. Jeanette lahtee huomenna kotiin ja me jaadaan tanne sitten periaatteessa kahdestaan.

Ei kylla todellakaan tunnu silta etta joulu olisi jo ensi lauantaina. Aivan kuin joulua vietettaisiin jollakin toisella planeetalla... ajatus joulusta on yhta kaukainen kuin kiitospaivan vietto. Eli siis ei mitaan kasitysta koko tapahtumasta. Sen olen kuitenkin huomannut, etta paikallinen jouluherkku on kalkkuna, koska sita ollaan syoty tassa muutama ilta :) Niin ja sitten on kamalaa christmas puddingia, joka nayttaa kovettuneelta mammilta jota syodaan vaniljakastikkeen kanssa. Makukin on kerrassaan hurmaava. Pthyi.

Vapaapaiva!

Koskapa eilen oli niin kaunis ilma ja meilla oli vapaapaiva, paatimme Annikan kanssa viettaa sen urheilullisesti. Elikasta kapuamaan paikalliselle maennyppylalle, josta parhaimmiillaan nakee jopa Dundeehen saakka. Ensin tosin ylitimme todella pitkan rautatiesillan, ja ihastelimmen paikallisia omakotitaloja, jotka ovat kylla ihan eri luokkaa kuin viihtyisa hotellin staff accomodation... Annika halusi viela valttamatta nahda myos patkan moottoritieta, ennen maelle kiipeamista, joten soin hanelle tuon ilon.

Kun sitten olimme ihailleet tarpeeksi maisemia lahdimme laskeutumaan takaisin normaalielamaan. Poikettiin kahvilla Baristassa, jossa yksi hotellin kiireapulaisista(Lucy) on toissa. Illalla olimme viela niin energisia, etta jopa siivosimme luukkumme ensimmaiseen kertaan kolmeen viikkon. Ei loytynyt kuolleita rottia sangyn alta, hiuksia kylla.

Kiitoksia

Ilse kiitteli meita tanaan hyvasta tiimityosta. Heh heh. Aamupalan tarjoilu oli onnistunut muka oikein hyvin ja tiimityo oli loistavaa. Mita sekin on sanomaan kun on ollut taalla ihan yhta kauan toissa kuin mekin?

Tarjoilu onnistui paremmin kuin viime sunnuntaina, koska porukka ei tullut kaikki klo9.30 vaan pikkuhiljaa7.30-9.45 valilla. Noh Ilse oli onnellinen. Vahaonnellinen.

The worst waitress ever...

Hei! Olen Saana ja opiskelen matkailuvirkailijaksi. Minulla ei taida olla mitaan taipumuksia ruoan tarjoilemiseen. Lauantaina onnistuin laikyttamaan kuumaa keittoa ensin poydalle ja sitten eraan keski-ikaisen herran reisille. Onneksi olivat juhlimassa jonkinlaisia pikkujouluja, joten otti asian suht rennosti. Ei kannata muuten yrittaa kiikuttaa erittain kuumaa keittolautasta ilman liinaa ja viela kiireella. Siita nimittain ei mitaan hyvaa seuraa...

Sitten kun oltiin ilta juostu keittojen ja kaiken muun syotavan kanssa ja oli aika siirtya nukkumaan, niin siita ei tullut yhtaan mitaan. Meilla on nimittain keittiossa yksi todella rasittava poika toissa, joka on kaiken lisaksi jonkin asteen huumediileri. Se on ilmeisesti ollut kerran kuukauden teilla tietamattomilla ja on kuitenkin edelleen tuolla toissa. Tyyppi on kerran (ei minun aikanani) haettu pois poliisin toimesta keskella tyopaivaa. Ja nyt tama tuskainen huumeveikko on ottanut tyopaikakseen staffin tilat.

Oltaisiin siis lauantaina haluttu nukkua rauhassa, koska aamulla meita odotti n.130 krapulaista ihmista aamupalaa. Mina turvauduin kello yhdelta korvatulppiin, mutta Annika ei omistanut ko. "mukavuuslaiteitta", joten joutui kuuntelemaan joidenkin juttuja ja lauluja ainakin viiteen asti(klo 7.00 alkoi tyot). Samalla sitten tama meidan huumeveikko ilmeisesti hoiteli bisneksiaan, ja siella ilmeisesti porrasi kaikenlaista porukkaa. Kaikesta parasta tassa on se, etta ei voida valittaa oikein kenellekaan, koska meita lahin pomo oli itsekin juhlimassa siina meidan huoneen edessa. Eika oikein viitsi raahautua itkemaan kellekaan suuremmallekaan pomolle, kun ollaan taalla enaa vain kuukausi.

Hyvin ruma sana.

Nyt meni hermo

Meni hermo nimittain mun vahoihin 1,5 euron tennareihin. Niissa oli kantapaa ihan kulunu ja vesi paasi aina sisalle ku vahankaan kosteella alustalla seikkaili. Sitapaitsi niissa ei ollu enaa ainootakaan valkosta kohtaa, vaikka alunperin ne oli ihan valkoiset.

Eli siis kavi niin etta kavin hakemassa itselleni uudet kengat 10 minuutissa. Olenpa mina tehokas :) En yhtaan kylla viisastunu kenkuloitten varin valinnassa, vaan valkoset tarttu nytkin mukaan. Sitten kun vaihdoin ne kirjaston vessassa huomasin niissa olevan osia jostakin valkoisesta kiiltavasta materiaalista. Ei ne silti kalliit olleet. Maksoivat kylla huomattavasti enemman kuin edelliset. Eipa tarvi enaa virittaa muovipusseja jalkoihin...